Joulun jälkeistä höpinää.

Heissan kaikille :)
Pikku hetki onkin kirjoittamisesta vierähtänyt. Ennen Joulua oli sellaista hulinaa, että ei millään ehtinyt kuulumia kirjoittelemaan ja koulujen joululoman alkaessa suunnattiin saman tien Pohjanmaalle. Ja siellä ei tosiaankaan tullut pieneen mieleenkään läppärin käynnistäminen. Viime lauantaista torstaihin kului mun osaltani totaalisesti levätessä. Nyt vasta tajuan kuinka väsynyt olin. Osittain oli varmaan myös sitä, että viimein antoi itselleen luvan olla väsynyt. Öisin nukuin varmaan 11h ja päivistäkin suurimman osan ajasta vietin vaakatasossa tai puoli-istuvassa asennossa. Raskain esine mitä nostin oli kaukosäädin, hyvänä kakkosena haarukka ja kutimet.
Liikunta rajoittui jääkaapin, sohvan ja ulkosaunan väliin. Yhtään ylimääräistä askelta en varmasti ottanut. Ja kyllähän sitä ruokaakin upposi. Ennen pyhiä pidin aika tiukan linjan, aattona ja joulupäivänä söin kaikkea mitä ikinä mieleen tuli ja kaapista löytyi. Meni suolaista, makeaa ja molempia varmaan yhtä aikaakin sekä kyllä myös jokunen lasi viiniä.  Mitään morkkista tai huonoa omaa tuntoa en potenut sekuntiakaan. Tämän yhteistyön mitä olen Johannan kanssa tehnyt ehdottomasti suurin anti on ollut tuo muutos korvien välissä. Kehossakin on tapahtunut hurjan paljon, mutta suurinta iloa minulle tällä hetkellä tuottaa se että meikäläisen kamalan ankara suhtautuminen itseeni ja tekemisiini on saamassa järjellisiä mittasuhteita, edes jossain määrin. Enhän minä koskaan pilkunviilaamisesta pääse, se on ihan luonteenpiirre, mutta se että pystyn hetkittäin jopa vähän antamaan löysää itselleni on todella suuri askel minulta. Vielä kesällä mietin etelänlomalle lähtöänikin varmaan kolme viikkoa etukäteen, en suinkaan onnessani vaan ihan kamalan ahdistuneena kun jouduin luopumaan ruokavaliostani osittain ja treenaamaan ei päässyt. No se lomahan oli ihan huippu ja en tullut takaisin 29 kg lihavampana, joten aivan turhaan meni sekin hermoilu:D Mutta ihan vain esimerkkinä.. Tottahan se on, että tehdään mitä tahansa tavoitteellisesti on pystyttävä olemaan tiukka ja tekemään asiat täsmällisesti, mutta kyllähän mun ajatukset ja toiminta välillä ihan liiallisuuksiin meni ja menee vieläkin. Mutta uskon, että mä opin vielä. Ja onhan tässä pitkä matka jo kuljettu. "Valitettavasti" näen vanhemmassa pojassani samanlaisia luonteenpiirteitä. Nuori mies on erittäin vaativa itseään kohtaan ja tavoitteet niin koulussa kuin urheilussakin ovat kamalan korkealla, vaikka minä aina vain pyrin sanomaan, että parhaasi kun teet se riittää. Mutta täydellisyyteenhän tuokin pyrkii.. Toivottavasti saan tätä mun viimenään oppimaa viisautta vähän hivutettua myös tuohon nuoreen mieheen.

Mutta juu, pukki toi lapsille lahjoja, ovat ilmeisesti olleet kilttejä.. Ja ovathan he oikeestikin. Itsekin jotain pientä, mutta me ei ystävä eikä perhepiirissäkään juurikaan ostella toisillemme lahjoja. Nyt tosin näitten pyhien loputtua tarttee taas tuota vaatekaappia päivittää. Niin paljon keho muuttuu, että koko ajan SAA ostaa jotain uusia vaatteita. Vanhoja olenkin sitten jakanut pois ja jotain myynytkin, esimerkiksi takkeja. Mutta nyt ihan tuohon ale-mylläkän alkuun en ehtinyt, tarvii odottaa tilipäivää :)

Torstaina siis palattiin takaisin tänne todella ankeaan Kouvolaan. Siis lähinnä sään puolesta, voi morjes. Pimeetä ja märkää.. Täytyy varmaan katsella hiihtoreissun ajankohtaa tonne lapin suuntaan. Että edes lunta näkee tänä talvena. Ja kuten olen aikaisemminkin todennut, tää pimeys tekee mulle todella huonoa. Olen niin väsynyt ja nuutunut, että itteäkin oikein ärsyttää.
Eilen perjantaina siis palailin tuonne salille. Olikin ihan älyttömän hienoa mennä. Ihan ikävä oli jo ollut. Olkapäätreenillä aloittelin ja olihan toi hiilaritankkaus tehnyt tehtävänsä. Olisin jaksanut mitä vaan, ja koski niin älyttömästi. Mulla on aina vähän vaikeuksia saada kunnon poltetta lihaksiin, kun ei niin kamalasti niitä hiilareita ruokavaliossa ole, mutta nyt sattu niin paljon :D No nyt kun ruokavalioon on taas palattu, niin tollaista poltetta ei ole odotettavissa jatkossa. Tänään kävin aamuaerobisella tai itseasiassa spinningissä, mutta kuitenkin ja salilla ja tästähän se sitten jatkuu entiseen malliin. Ihana taas treenata, vaikka mulla ei suuremmin mitään motivaatio-ongelmia olekaan, väsymys sitä ongelmaa enemmän aiheuttaa. Oikein nyt pysähdyin ajattelemaan, että onneksi pystyy taas treenaamaan. Jotenkin palasi ne polviongelman ajat niin elävästi mieleen. Oikeesti niin ihanaa kun pääsee liikkumaan :)

-johanna-

Hei hulinaa..

Aika juoksee ja minä sen mukana. Melkoista kiirettä on pitänyt viime viikosta alkaen. Välillä tuntunut, että ei kerta kaikkiaan repeä joka paikkaan, mutta selvitty on jotenkin taas. No nyt onneksi vähän helpottaa, pienemmän miehen harjoituksista totaalitaukoa ja isompienkin treeniryhmä himmailee kohti joulua. Tosin tästä ei toi jälkikasvu niin innoissaan ole, kuin minä. Nehän painaisi menemään vaikka joka päivä. Töissäkin koko viime viikko oli ihan hurjaa kaaosta. Maanantaista kun alkoi niin sitä samaa rataa meni koko viikko. Päätä koski joka päivä :D Onneksi olen tähän asti pystynyt työni jättämään työpaikalle, en tee niitä kotona, enkä juurikaan myöskään mieti niitä. Siitä tämä muu kiireisyys on hyvä asia. Ainakin työasiat unohtuu. Koulujutuistakin olen selvinnyt kunnialla. Yksi tehtävä tuli täydennykseen takaisin, muut sain tehtyä. Ehkä mä joskus valmistun :D

Ja treenattukin on. Itseasiassa nyt on taas sen yhden viikon räpeltämisen jälkeen mennyt ihan mukavasti. Ainoa mikä syö naista on nämä säät. On niin liukasta, että ei uskalla oikein tuolla ulkona kirmata. No salille olen sitten mennyt aamuaerobisia tekemään. Eihän se samalta tunnu, kun ei saa raitisilmamyrkytystä :D mutta kaloreita palaa, se on pääasia.
Sunnuntaina treenasin Sampon kanssa jalkoja.. Ja aivan jalaton olen tällä hetkellä. Pelkkä jalkojen olemassa olo sattuu. En oikeastaan tee kyykkyä. Pelkään sitä tehdä yksin, kun tuo polvi jäi vamman jäljiltä vähän sellaiseksi kehnoksi ja liikerajoite on jonkinmoinen. Painoja en kauheesti uskalla yksin siihen laittaa. No nyt sunnuntaina kyykkäsin.. +100 kg oli mukavasti tangossa ja toistoja tuli yli kymmnen pariinkin kertaan, olen hämmentynyt. Ja nyt varsin kipeä :D Olen kyllä luonteisestikin aika vahva, mutta en ikinä olisi uskonut tuollaisia rautoja liikuttelevani kyykyssä, kun harjoituskertoja kyykyn suhteen on ollut tänä vuonna ehkä 10 tai alle. Mutta tässä on se juttu mikä mun tätä mun motivaatiota myös ruokkii. Omien rajojen ylittämisestä tulee ihan huikea tunne. Salaa on jopa vähän ylpeä itsestään.. Mutta liikaa ei saa olla, kehitys loppuu tyytyväisyyteen :)

Alla olevassa kuvassa rauta liikkuu tiimipäivillä..Kuvaaja Teemu Leppänen. On aika kamala kuva :D

Kun tehdään niin tehdään sitten kunnolla.

Tämä viiko vielä painetaan täysillä, sitten palautellaan ja lepäillään vajaa viikko. Olen sen ansainnut.

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!

Uuteen nousuun :D

Otsikko kuulostaa ihan siltä, että olisi pitkä viikonloppu mennyt juhliessa ja vielä jatkuu :D No valitettavasti kerrottava, että näin ei mennyt.
Viime viikosta.. joo keskiviikkona menin treenaamaan, ja edelleenkään siitä ei tullut yhtään mitään, ei niin mitään. Hermo kiristyi äärimmilleen, kun yleensä mulla ei ole tällaisia ongelmia. Siinä kotiin pyöräillessäni mietin, että nyt riittää. Päätin ja pidinkin kaksi ihan totaalilepo-päivää. En tehnyt mitään ylimääräistä. Makasin sohvalla, kattelin tv:tä, varmasti tarpeeksi ja heiluttelin kutimia. En ole oikein hyvä vain olemaan, mutta nyt pakotin itteni siihen. Oikea liike oli, ja eilen treeni kulki taas vallan mukavasti.
Olen oikein ylpeä itsestäni, että jotain on noista valmentajan sanoista tuonne korvien väliin jäänyt. Joku aika sitten olisin vain hakannut päätä seinään ja treenannut, vaikka ihan selvästi joku pielessä. Minä toivon todella, että kaikki muutkin treenaajat, kuntoilijat kaikki, ymmärtäisivät sen, että kipeänä EI MISSÄÄN TAPAUKSESSA PIDÄ TREENATA. Se on pahin karhunpalvelus mitä voi itselleen tehdä. Ensinnäkään siitä  treenistä ei ole mitään hyötyä silloin. Ja toiseksi ne jälkiseuraukset mitä siitä saattaa tulla on niin ikävät ja jopa pahimmassa tapauksessa hengenvaaralliset.  Lisäksi minusta se on todella epäkunnioittavaa ja ajattelematonta mennä salille pärskimään, köhimään ja niistämään. Ei muuta kuin levittää vaan tautia eteenpäin..

Ja onhan tällä viikolla muutakin elämää kuin treenaaminen, onneksi. Joululahjoja lapsukaisille pitäsi käydä vielä hankkimassa. Yleensä olen tämän asian kanssa enemmän ajoissa liikeellä, mutta nyt on koulu ja työkiireet olleet sen verran vallalla, että en ole ehtinyt. Joulupukkikin kuulemma vielä tulossa. Vaikka onhan isompi pienempää jo valistanut tästä suuresta huijauksesta, mutta pienempi tahtoo vielä pitää uskostaan kiinni joten antaa mennä vaan :) Kuten jo aikaisemmin taisin mainita, en itse erityisesti tästä kamalasta kaupallisuudesta ja hössötyksestä välitä, mutta onhan se lasten aito ilo ihanaa seurata. Ja mulle suurin onni on se, että tänä jouluna minä voin olla kotona. Viime joulunakin aatto illan vietin töissä ja seuraavana päivänä aamuun.. Ei ollenkaan kivaa, ei itselle eikä lapsille. Ja vaikka olen monessa asiassa vähän sellainen, että kaikki tai ei mitään laitetaan peliin, niin onneksi olen tässä treenamisen ja muun elämän kanssa osannut ja muistanut säilyttää sen arvojärjestyksen mikä niille kuuluu. Eli lapset, perhe ja sellaiset asiat aina ensin, sitten vasta treeni. Niin sen pitää olla.

UGH. OLEN PUHUNUT !

Hyvää viikkoa kaikille!!

Jupinaa.

Täällä taas:) Arkea mennään.. Ei ihan super ole tää viikon alku ainakaan ollut. Jotenkin on ihan nuutunut ja väsynyt olo. Treenikin jotenkin takunnut. Tai aerobinen kulkee kyllä, mutta rauta on tavallistakin painavampaa. Tänä aamuna oli kyllä aavistus viileetä juosta, mutta kun kerran olin päättänyt niin tienpäällä oltiin klo 5.30..
Mun auto on tällä hetkellä rikki/särki/paskana. Ihan miten sen haluaa ilmaista. Kuntoon tulee ensi viikonlopulla tai seuraavalla viikolla. Joten nyt sitten pyöräillään, töihin, salille joka paikkaan. Itse en henkilökohtaisesti koe pyöräilyä ongelmaksi, töihinkin pääsen nopeemmasti melkein kun autolla. Mutta tää muun elämän logistiikkaongelma ärsyttää. No näillä mennään..

 Onneksi kuitenkin ulkona on valkoista ja pakkasta, tästä nyt se vesisade oikeastaan puutusikaan. Mutta minusta on ihan ok sanoa, että aina ei kulje niin hyvin. En voi nimittäin uskoa, että aina on vaan ihqusuperfantsuu.. Ei elämä sillee mene. Minä en henkilökohtaisesti edes jaksa lukea sellaisia blogeja joissa koko elämä on vain järkyttävää hehkutusta.

 Ihanaa on kuitenkin se että kohta on Joulu! Itse en siitä kamalasta krääsän ja lahjojen hamstraamisestai niin perusta, mutta tunnelma on ihana. Kynttilät, kuusi, koristeet yms. ja tietysti lasten ilo JA RUOKA! Siitähän minä tykkään! Tosin aijon kyllä aikapitkälti pysytellä ruokavaliossani, kahdeksan kuukauden diettaamisen jälkeen muistaa hetken, että ihan kaikkee ei kannata kitaansa ahtaa. Mutta vähän voi ja aijon herkutella. Treenitaukoa olen päättänyt pitää joulunaikaan, koska lähdetään sukuloimaan jo ennen pyhiä. Vähänhän tässä taas jo on hermoa kiristänyt tuleva tauko:D Mun pedantti luonne kun ei oikein sulata noita poikkeamia päiväjärjestyksestä. Mutta teen itseni kanssa töitä koko ajan ja aijon kestää tämänkin tauon kuin NAINEN. Ja tiedänhän minä, että hyvää tekee välillä palautella.

Vaikka isku ei tällä hetkellä paras mahdollinen olekaan salille menen taas töiden jälkeen. Jospa sieltä se isku tänään löytyisi. Vielä vähän arvon teenkö jalkoja vai mitä tänään. Tuli jalat siitä tiimipäivästä niin kipeiksi, että huheijaa.. Täytyy nyt vähän tunnustella antaisko lepoa niille vielä tänään. Olen varmaan lenkilläkin ollut huvittava näky, kun olen yrittänyt juosta.. lähinnä klenkannut eteenpäin :D

Eli leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä ---->

Eilistä päivää

Uusi yritys..Äsken kirjoittelin pitkät tarinat ja hupsis vaan, bittiavaruuteen katosi koko juttu. Todella ärsyttävää..

Mutta siis..Minun normaalista lauantai-illasta poiketen olin poissa kotoa :) Olen juu nykyään vähän tylsä siinä mielessä, että eipä tule juurikaan missään juhlimassa tai muuallakaan käytyä. Ehkä sitä on vain juhlinut aikanaan niin paljon, että kiintiö on täyttynyt. Jotenkaan en jaksa sitä baarissa riekkumista enää. Tai sitten olen vain vanha.

Meillä oli eilen tiimipäivä (ilta). Ensiksi oli luento-osuus, jonka aiheena oli putkirullaus. Siellä ohjaajan opastuksella käytiin läpi koko kroppa alkaen pohkeista ja päätyen hauiksiin. Jalkojen rullailu ei ollut mitenkään kamalaa. Olihan jossain kohdissa kipeitäkin paikkoja, mutta ei mitenkään ylitsepääsemättömiä hetkiä koettu. Mutta mitä ylemmäksi kropassa noustiin, sitä pahemmalta alkoi tuntua. Selkää rullailtaessa jokin nikama vissiin naksahti paikalleen ja mulle tuli niin paha olo, että huhuijaa. Taisi veri päästä päähän saakka :D Onneksi huonovointisuus meni ohi hetken kuluttua. Kaikkein kipeimmät oli mulla ehdottomasti kyljet ja latsit. Pelkkä rullan päälle käyminen sattui, saati sitten että olisi siinä vielä liikkunut, ei tullut mitään.
Täytyy oikeasti yrittää ottaa tuo rullailu ihan joka viikoiseksi ohjelmanumeroksi.

Rullailun jälkeen ohjelmassa oli jalkatreeni by Sampo Kirjovaara. Tehtiin neljän liikkeen setti takareisille ja kolmen liikkeen setti etureisille. Takareisiä neljä kierrosta, etureisiä kolme. Vähän oli aluksi vaikeuksia saada tuntumaa rullailun jälkeen, mutta kyllä se sieltä löytyi kun lastattiin prässiin tarpeeksi rautaa :) Pariin otteeseen sai itteään kasailla, ettei tullu yrjö kylään. Hyvä treeni siis.

Salilla oli paikalla myös valokuvaaja, joka otti kuvia meistä koko päivän ajan. Lisäksi hän otti yksittäiskuvia niistä ketkä halusivat. Ja miehän halusin. Koskaan ei ole ennen tuollaisia kuvia otettu. Ihan jännittää mitä sieltä tulee. Laitan niitä sitten tänne, jos ovat julkaisukelpoisia. Valokuvaaja oli hyvä, kuvien onnistuminen taitaa tässä tapauksessa olla mallista kiinni.

Ai niin ja nythän meillä on sitten tällaiset pipot. Mulle vähän huonosti sopii mitkään hatut tai pipot, mutta tää istui munkin nuppiin ihan mukavasti. Kuva vähän huono, kun juuri kuvaushetkellä oli tuon yli 40 kg painavan koiran pakko päästä samalle sohvalle, ja melkein syliin :)

Nyt jatkan tätä sunnuntaita sytyttelemällä jouluvalot ja parit kynttilät :)

Perjantaita :)

Heissan vain kaikille! Tämä päivä alkoi juoksulla. Aivan järkyttävä tuuli oli, hyvä ettei pidennykset irronnu päästä siinä myrskyssä:D Hammasta purren taistelin matkan läpi. Mie niin toivon, että tännekin tulisi jo ihan oikea talvi. Vois kaivella sukset esille. Joskus mulla on vielä sellainen tilanne elämässä, että voin karata Lapin lumille hiihteleen ja lasketteleen pidemmäksikin aikaa kuin viikoksi satunnaisesti. En kerta kaikkiaan tahdo kestää syksyä, pimeys ja vesisade masentaa ihan kamalasti. Talvi ja kesä ovat ihan eri juttu. Muuten tämä päivä on koostunut tähän asti niinkin arkisista asioista kuin siivous, pyykinpesu ja kaupassa käynti. Jouluvaloja ajattelin viritellä ja illalla leipoa pienemmän pojan kanssa. Itsehän en niitä tuotoksia voi oikein ikinä syödä, mutta kummasti ne kuitenkin tuolta pakastimesta katoaa, kaikki mitä sinne tehdään.

Mutta ennen leipomuksia aijon salille. Ojentajat ja rinta olisi vuorossa. Normaalisti tähän kuuluu myös toinen olkapäätreeni viikossa, mutta tämä viikko tekee poikkeuksen. Huomenna meillä on nimittäin Tiimi-päivä salilla ja siellä pitäisi olkapäätreeniä tulossa. Lisäksi siellä on putkirullaus-kurssi ja valokuvausta. Mutta kirjoittelen niistä sitten myöhemmin.
Muuten tämän viikon treenit ovat etureisi/pakara -treeniä lukuunottamatta pulkassa. Se jää sitten vääjäämättä sunnuntaille. Yleensä olen pitänyt sunnuntaina huilin, mutta nyt se saa luvan olla sitten maanantai. Ensi viikkoa täytyy taas vähän suunnitella, kun perjantaina sali on kiinni, itsenäisyyspäivästä johtuen. Mutta eiköhän ensi viikkokin jotenkin järjesty.. Ja pitkä viikonloppu on muuten ihan mukava asia. Joulun aikaan onkin sitten onneksi kuuden päivän vapaa tiedossa ja matka käy vanhempien luo Joulun viettoon. Ihanaa, mutta siihen asti täytyy jaksaa painaa täysillä töitä ja treeniä.( voi ja niitä opiskelujakin, huoh..)

 Pääsääntöisesti olen treenaamisessa vähän sellainen yksinäinen puurtaja, mutta nuo tiimipäivät ovat kuitenkin ihan mukavia tapahtumia. En tosiaan erityisesti  ole mikään ryhmäliikuntatyyppi ja tykkään treenata salilla yksin, poislukien Johanna ja Sampo, valmentajat omasta tiimistä. Tämä ei johdu siitä, että en pitäisi muista ihmisistä. Suurin syy tähän on se, että olen aina yleensä jonkinlaisen aikataulun kanssa liikkeellä, joten jos joudun jonkun toisen rytmin vielä ottamaan huomioon salilla niin ei tule mitään. Tästä syystä olen välillä salillakin todella epäsosiaalinen, en juurikaan ehdi kenenkään kanssa haastella. Joskus olen ajatellut, että pitääköhän kanssatreenaajat mua ihan kamalana ihmisenä? :) Mutta tosiaan tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että usein on oltava tiettyyn aikaan jo seuraavassa paikassa. Mutta tässä on myös puolensa. Treenit ei veny, ei myöskään palautukset. Koko aika on siis tehokasta työtä.

Nyt on siis aika lähteä pyöräilemään salille.. Mukavaa viikonloppua kaikille!!

Mun arki = ajankäytön hallintaa

Niin kuin varmasti monella muullakin. Ei ole helppoa sovittaa yhteen työtä, perhettä, opiskeluja ja kaikkien harrastuksia unohtamatta jonkinlaista sosiaalista elämääkin. Ai niin ja lepoa ja ihan vaan olemista..
Minä uskon siihen, että kaikki on mahdollista kun vain tarpeeksi yrittää ja haluaa, että asiat onnistuu. On helppoa vedota siihen, että ei ole aikaa. Minä olen päättänyt taistella sitä ajattomuutta vastaan! Ehkä tarvii olla hieman kajahtanut, kuten minä :) että lähtee neljänä aamuna viikosta lenkille joko klo 5.30 tai 06. Vaikka en ole edes millään kisadietillä, vaan polttelen viimeisiä ylimääräisiä rasvoja kropasta. Tai että juoksee salille tukka putkella töistä suoraan tai lasten treenien aikana. Oi mutta mä niin kuintenkin nautin siitä. Tän kaiken kiireen ja aikatauluttamisen keskellä se on mun omaa aikaa. Ei tartte olla äiti, työntekijä, opiskelija eikä mitään muutakaan vaan ihan vain mää.

Ja kaiken tämän toiminnan takaamiseksi tarvitaan aikataulutusta. Juu tiedän, että nykyisissä puhelimissa, tableteissa yms muissa härpättimissä on kalenterit ja muistutukset, mutta mun elämä pyörii ihan perinteisesti pelkkien näiden varassa:

Joo, ja todentotta siinä on myös jo ensi vuoden kalenteri.. Olen huomannut sen, että kirjoittaessani kaiken ylös, muistan asiat paremmin ja onpahan mistä tarkistaa jos en muista. Siellä on merkittynä jälkikasvun harkat, pelireissut, kokeet ja omat menot ja treenit. Sekä ne minulle tällä hetkellä suurinta stessiä aiheuttavat koulutehtävien palauspäivät. Treenitkin välillä suunnittelen etukäteen, tai lähinnä päivät milloin treenaan. Joka viikko pyrin aina pitämään yhden totaalilepopäivän. Vaikkakin en erityisesti siitä pidäkään. Mulla on yleensä tälläinen olo sen jälkeen:

Eli erittäin löysä. Toimin huomattavasti paremmin, kun painan vain menemään. Tosin kyllä viimenään kun ehkä kuukausi sitten pidin kevyen viikon ja pysyin poissa salilta, varmaan ekaa kertaa puoleen vuoteen. Niin olihan se olo sitten vähän parempi, myönnettäköön. Mutta ihan jatkuvaa palauttelua, siis kovin tiiviiseen tahtiin ei minun kroppani oikein ymmärrä.

Tänään siis elellään keskiviikkoa. Takana kaksi aerobista aamulenkkiä ja kaksi salitreeniä, olkapäät ja takareidet + pakarat. Tänään menen vain spinningiin. Ei salia siis tänään. 

Eli lopputulema olisiko sellainen, että asioiden aikatauluttaminen ja rutiinit ovat aliarvostettuja? Olivat ainakin meikäläisen elämässä vielä joku hetki sitten. Nyt olen ymmärtänyt niiden hyvät puolet, enkä koe niitä kahlitsevina. Ja on myös auttanut minua hallitsemaan sitä tunnetta mitä vihaan ihan kamalasti, eli kiire. Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän kiire ärsyttää minua. Selkävoittoa kiireestä tuskin koskaan saa, mutta ajoittain tunnen olevani oman ajankäyttöni herra :)

Jaksamista arjen keskellä kaikille!!

RUOKAA!!!

Olen jo aikoja sitten tullut siihen päätelmään, että ruoka tulee olemaan minulle ongelma ikuisesti. Jos oikein alettaisiin tutkimaan ja hutkimaan tälle mun vaikeelle suhteelle ruokaan löytyisi varmasti diagnoosi. Ystäväpiirissäni on parikin henkilöä jotka ovat käyneet läpi vaikean syömishäiriön ja ottaneet siitä selkävoiton. Iso käsi heille siitä!! Omat ongelmani heidän rinnalla vaikuttavat tietysti varsin pieniltä. Mutta omaan oloon niin fyysiseen kuin myös psyykkiseen hyvinvointiin olen kyllä tehnyt pahaa paljonkin.

Lapsena olin vähän pyöreä, mutta en mitenkään ylipainoinen, harrastin paljon liikuntaa. Kotona syötiin normaalia perusruokaa, eli sieltä ei ainakaan tämä minun vääristynyt suhde ruokaan ole lähtöisin. Meidän äiti on ihan superhyväkokki :) Nuorena olin ihan hoikassa kunnossa ja kävin salillla yms. No sitten elämä heitti vähän(aika paljonkin) haastetta kehiin..No siitähän se sitten lähti.. Lohduttauduin syömällä..ja juhlimistakin oli ihan liikaa. Pullahdin kuin pullataikina. Kamalaa.. ajattelin ja laihdutin.. ja lihoin ja laihdutin..ja tätä onkin sitten jatkunut vaihtelevasti hyvinkin koko tämä mun aikuisikäni. Lasten syntymän jälkeen olen aina hoikistunut nopeasti ja sitten taas ihan yhtä nopeasti paisunut. Olen hyvin kaksijakoinen ihminen. Voin syödä todella tarkasti ja ohjeen mukaan tai olla vaikka syömättä jos näin päätän. Mutta se toinenkin vaihe löytyy, todellakin. Voin syödä käsittämättömiä määriä, oikeesti. Ei mitään rajaa. Ja nyt kun tarkemmin ajattelee olen aina luullut tietäväni mitä kuuluu syödä jos haluaa laihtua tai urheilee paljon. No se harhaluulo on karissut tässä viime kuukausina varsin nopeasti. En ole tiennyt yhtään mitään ja tehnyt kaikki ihan väärin. Niin laihduttaessani kuin syödessänikin. Minun onneni on ollut se että olen aina liikkunut kuitenkin suhteellisen paljon.
Lähtiessäni tähän projektiin olin ollut melkein 8 kk lähes liikkumatta. Satutin polveni niin pahasti että siihen jäi lenkkeily ja myös niin vapari- kuin myös lukkopainiharrastus. Ja ruoka maistui.. Turposin iloisesti.. Nyt olen sitten kaimani opastuksella sulatellut läskejä pitkään ja hartaasti. Nyt ollaan jo hyvällä mallilla ja lihastakin on tullut, enemmän mitä ikinä olisi uskonut. Mutta samalla olen myös tehnyt valtavasti töitä ton oman päänupin kanssa. Ehdoton olen edelleen, mutta nyt myös tähän puoleen on vähitellen löytymässä järkeä. Ymmärrän, että yhdestä ruuasta ei kaadu koko vuoden uurastus tai että minun pitää miettiä viikkoja etukäteen voinko syödä yhtenä päivänä jotain ohjeista poikkeavaa. Ja sittenkin potea valtavia tunnontuskia. Vieläkään en voi sanoa, että suhteeni ruokaan on mitenkään normaali, mutta suunta on parempi. Ja ehkä suurimpana toiveena tämän suhteen minulla onkin se, että oppisin elämään sen asian kanssa. Olisi hienoa joskus todeta olevansa ruuan herra, eikä toisin päin.

Ja erittäin hartaan toiveen itselleni esitän siitä, että osaisin antaa jälkikasvulleni tästä asiasta mahdollisimman terveellisen mallin, ei liiallista kontrollifriikkiyttä mutta ei myöskään älytöntä mässäämistä.

Iloista päivää kaikille!!

Lauantai-illan huumaa (ko?)

Toisilla ehkä on toisilla taas ei :D Mun lauantai-illan huuma koostuu koulutehtävistä. Ei kovinkaan hohdokasta. Mutta elämä on valintoja täynnä, eikös se sillee mene.. Opiskelen siis Sosionomiksi ja valmistuminen tapahtuu toivottavasti puolen vuoden sisällä. Nopeammassa tahdissa pyrin valmistumaan niin tietäähän se myös tehtävien tulvaa. No joka tapauksessa täytyy hämmästykseksi todeta, että opiskelu näin 30-40 ikävuoden välimaastossa onkin paljon mukavampaa mitä silloin nuorenpana. Tuolloin tavoitteena oli vaan mahdollisimman nopea valmistuminen, että pääsee töihin. Nyt ajoittain haluaa jopa oppiakin jotain. Sitten kun vielä pääsen ihan vakituiseen tekeen noita sossutätin töitä niin olen erittäin tyytäväinen. Sitten voikin suunnitella opiskelevansa jotain lisää :)
Niin onhan sitä treenattukin. Ihan mukava viikko takana. Mulla tämän hetkiseen treeniin kuuluu niin aerobista kuin salia, neljä lenkkiä tai muuta ja 5 salikertaa. Pakko ei olisi noita aerobisia niin kamalasti tehdä, mutta haluan. Läskiä olen polttanut tässä viimeisen 9 kuukauden aikana niin paljon, että ei malta lopettaa. Ja myös olen niin tottunut noihin juoksulenkkeihin aamuisin tai spinningiin niin en tahdo niistä luopua. Ja nyt ihan sellainen välikommentti, VOI KUN TULIS LUNTA NIIN PÄÄSIS HIIHTÄÄN. Joo kuulun tähän kummalliseen ryhmään joka tykkää murtsikasta ja tykkään myös laskettelusta. Olen ollut Johanna Koskisen valmennuksessa nyt helmikuusta 2013 ja hänen laatimien ohjelmien mukaan tässä painetaan. Valtavasti ollaan tällä yhteistyöllä saatu tulosta aikaan, ihan erinäköinen naikkonen kattelee peilistä mitä viime talvena. Monta hikipisaraa on vuodatettu, mutta hetkeäkään en kadu. Ihan loistava on ollut tämä matka. Ilman kaimani apua en tästä olisi koskaan selvinnyt tai saanut tällaista muutosta aikaan. Johannan pt-tiimin sivuille pääset tästä: http://www.teamfit.fi/256443379

Treeneistä yms. kirjoitan sitten ihan vaikka sellaisen erillisen jutun. Ja samoin ruuasta. Senkin mitä kitusiini upotan, on kaimani käsialaa, siis ruokavalion muodossa.

Täytyy valitella sitä, että näin aluksi kuvat puuttuu tästä mun blogista. Olen kirjoittanut joulupukille toiveen, että saisin lahjaksi uuden kameran. Mutta sitten yritän parantaa tapani tämän asian suhteen.

Erittäin todennäköistä on se, että minun koulutehtäväni eivät etene juurikaan tätä blogia päivittäessä. Joten uskon sen olevan merkki siitä, että ei kannata tänään enää yrittää. Ehkä siis täytyisi siirtyä siihen liian vähälle jäävään asiaan tämän treenamisen suhteen, eli venyttelyyn. Aina vannon ja vakuutan joka viikko, että nyt venyttelen enemmän. No aika harvoin tämän lupauksen pidän. Tiedän, että se olisi niin tärkeää, mutta onnettoman vähälle se silti jää. Mulla on vaan se vähän huono homma, että olen varsin notkea ihan luonnostaan. Se antaa sellaisen huvittavan turvallisuuden tunteen, niinku se muka korvais sen venyttelyn. Niinhän se asia ei tosiaankaan ole. Mutta ihan ekaksi täytyy taas tuo pesukone laittaa jylläämään, isompi poika tulli pelireissulta Lahdesta ja pelikamat odottaa pyykkääjää. Ja pienemmän pelit huomenna..Ihana asia että lapset harrastaa, mutta kyllä tässä välillä saa revetä aika moneen paikkaan ja aina ei riitäkään. Onneksi tuo isompi mussu on jo sen verta iso, että monet pelireissut hoitelee itsekseen. Kunhan kukkaron nyörejä availee ja kyyti - ja ruokarahaa jakelee.
Mukavaa lauantai-illan jatkoa kaikille!

Tervetuloa:)

Jaahas..tässä sitä nyt ollaan. Minä, joka jokin aika sitten vielä vannoin, että tuohon hommaan en ala. No jos en mitään muuta ole oppinut viime kuukausina niin sen että koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Mutta tämä mennyt vuosi on muuttanut minua muutenkin ihan valtavasti niin pysytellään siis muutoksen tiellä.
Eli täällä kirjoittelee yli kolmekymppinen, kahden koululaisen äiti, joka opiskelee, käy töissä, ja harrastaa lihasten kasvatusta ja rasvan polttoa tällä hetkellä varsin tosissaan. No olen vähän kyllä ihmisenäkin sellainen, että mihin ryhdyn, en tee puolivaloilla. Myös sellainen pikku pilkunviilaaja minussa asustelee, ja se ei tee aina tästä elämästä kovin helppoa :) Mutta tässä blogissa käsittelen muutakin kuin punttien kolistelua ja ruokavaliota, koska elämässä on paljon muutakin. Eli luvassa välähdyksiä arjesta, juhlasta niin no elämästä yleensä. Ja myös siitä muutoksesta mitä olen työstänyt itsessäni viime maaliskuusta alkaen. Eli tästä se lähtee :)