Hei hulinaa..

Aika juoksee ja minä sen mukana. Melkoista kiirettä on pitänyt viime viikosta alkaen. Välillä tuntunut, että ei kerta kaikkiaan repeä joka paikkaan, mutta selvitty on jotenkin taas. No nyt onneksi vähän helpottaa, pienemmän miehen harjoituksista totaalitaukoa ja isompienkin treeniryhmä himmailee kohti joulua. Tosin tästä ei toi jälkikasvu niin innoissaan ole, kuin minä. Nehän painaisi menemään vaikka joka päivä. Töissäkin koko viime viikko oli ihan hurjaa kaaosta. Maanantaista kun alkoi niin sitä samaa rataa meni koko viikko. Päätä koski joka päivä :D Onneksi olen tähän asti pystynyt työni jättämään työpaikalle, en tee niitä kotona, enkä juurikaan myöskään mieti niitä. Siitä tämä muu kiireisyys on hyvä asia. Ainakin työasiat unohtuu. Koulujutuistakin olen selvinnyt kunnialla. Yksi tehtävä tuli täydennykseen takaisin, muut sain tehtyä. Ehkä mä joskus valmistun :D

Ja treenattukin on. Itseasiassa nyt on taas sen yhden viikon räpeltämisen jälkeen mennyt ihan mukavasti. Ainoa mikä syö naista on nämä säät. On niin liukasta, että ei uskalla oikein tuolla ulkona kirmata. No salille olen sitten mennyt aamuaerobisia tekemään. Eihän se samalta tunnu, kun ei saa raitisilmamyrkytystä :D mutta kaloreita palaa, se on pääasia.
Sunnuntaina treenasin Sampon kanssa jalkoja.. Ja aivan jalaton olen tällä hetkellä. Pelkkä jalkojen olemassa olo sattuu. En oikeastaan tee kyykkyä. Pelkään sitä tehdä yksin, kun tuo polvi jäi vamman jäljiltä vähän sellaiseksi kehnoksi ja liikerajoite on jonkinmoinen. Painoja en kauheesti uskalla yksin siihen laittaa. No nyt sunnuntaina kyykkäsin.. +100 kg oli mukavasti tangossa ja toistoja tuli yli kymmnen pariinkin kertaan, olen hämmentynyt. Ja nyt varsin kipeä :D Olen kyllä luonteisestikin aika vahva, mutta en ikinä olisi uskonut tuollaisia rautoja liikuttelevani kyykyssä, kun harjoituskertoja kyykyn suhteen on ollut tänä vuonna ehkä 10 tai alle. Mutta tässä on se juttu mikä mun tätä mun motivaatiota myös ruokkii. Omien rajojen ylittämisestä tulee ihan huikea tunne. Salaa on jopa vähän ylpeä itsestään.. Mutta liikaa ei saa olla, kehitys loppuu tyytyväisyyteen :)

Alla olevassa kuvassa rauta liikkuu tiimipäivillä..Kuvaaja Teemu Leppänen. On aika kamala kuva :D

Kun tehdään niin tehdään sitten kunnolla.

Tämä viiko vielä painetaan täysillä, sitten palautellaan ja lepäillään vajaa viikko. Olen sen ansainnut.

Mukavaa viikonjatkoa kaikille!