Joulun jälkeistä höpinää.

Heissan kaikille :)
Pikku hetki onkin kirjoittamisesta vierähtänyt. Ennen Joulua oli sellaista hulinaa, että ei millään ehtinyt kuulumia kirjoittelemaan ja koulujen joululoman alkaessa suunnattiin saman tien Pohjanmaalle. Ja siellä ei tosiaankaan tullut pieneen mieleenkään läppärin käynnistäminen. Viime lauantaista torstaihin kului mun osaltani totaalisesti levätessä. Nyt vasta tajuan kuinka väsynyt olin. Osittain oli varmaan myös sitä, että viimein antoi itselleen luvan olla väsynyt. Öisin nukuin varmaan 11h ja päivistäkin suurimman osan ajasta vietin vaakatasossa tai puoli-istuvassa asennossa. Raskain esine mitä nostin oli kaukosäädin, hyvänä kakkosena haarukka ja kutimet.
Liikunta rajoittui jääkaapin, sohvan ja ulkosaunan väliin. Yhtään ylimääräistä askelta en varmasti ottanut. Ja kyllähän sitä ruokaakin upposi. Ennen pyhiä pidin aika tiukan linjan, aattona ja joulupäivänä söin kaikkea mitä ikinä mieleen tuli ja kaapista löytyi. Meni suolaista, makeaa ja molempia varmaan yhtä aikaakin sekä kyllä myös jokunen lasi viiniä.  Mitään morkkista tai huonoa omaa tuntoa en potenut sekuntiakaan. Tämän yhteistyön mitä olen Johannan kanssa tehnyt ehdottomasti suurin anti on ollut tuo muutos korvien välissä. Kehossakin on tapahtunut hurjan paljon, mutta suurinta iloa minulle tällä hetkellä tuottaa se että meikäläisen kamalan ankara suhtautuminen itseeni ja tekemisiini on saamassa järjellisiä mittasuhteita, edes jossain määrin. Enhän minä koskaan pilkunviilaamisesta pääse, se on ihan luonteenpiirre, mutta se että pystyn hetkittäin jopa vähän antamaan löysää itselleni on todella suuri askel minulta. Vielä kesällä mietin etelänlomalle lähtöänikin varmaan kolme viikkoa etukäteen, en suinkaan onnessani vaan ihan kamalan ahdistuneena kun jouduin luopumaan ruokavaliostani osittain ja treenaamaan ei päässyt. No se lomahan oli ihan huippu ja en tullut takaisin 29 kg lihavampana, joten aivan turhaan meni sekin hermoilu:D Mutta ihan vain esimerkkinä.. Tottahan se on, että tehdään mitä tahansa tavoitteellisesti on pystyttävä olemaan tiukka ja tekemään asiat täsmällisesti, mutta kyllähän mun ajatukset ja toiminta välillä ihan liiallisuuksiin meni ja menee vieläkin. Mutta uskon, että mä opin vielä. Ja onhan tässä pitkä matka jo kuljettu. "Valitettavasti" näen vanhemmassa pojassani samanlaisia luonteenpiirteitä. Nuori mies on erittäin vaativa itseään kohtaan ja tavoitteet niin koulussa kuin urheilussakin ovat kamalan korkealla, vaikka minä aina vain pyrin sanomaan, että parhaasi kun teet se riittää. Mutta täydellisyyteenhän tuokin pyrkii.. Toivottavasti saan tätä mun viimenään oppimaa viisautta vähän hivutettua myös tuohon nuoreen mieheen.

Mutta juu, pukki toi lapsille lahjoja, ovat ilmeisesti olleet kilttejä.. Ja ovathan he oikeestikin. Itsekin jotain pientä, mutta me ei ystävä eikä perhepiirissäkään juurikaan ostella toisillemme lahjoja. Nyt tosin näitten pyhien loputtua tarttee taas tuota vaatekaappia päivittää. Niin paljon keho muuttuu, että koko ajan SAA ostaa jotain uusia vaatteita. Vanhoja olenkin sitten jakanut pois ja jotain myynytkin, esimerkiksi takkeja. Mutta nyt ihan tuohon ale-mylläkän alkuun en ehtinyt, tarvii odottaa tilipäivää :)

Torstaina siis palattiin takaisin tänne todella ankeaan Kouvolaan. Siis lähinnä sään puolesta, voi morjes. Pimeetä ja märkää.. Täytyy varmaan katsella hiihtoreissun ajankohtaa tonne lapin suuntaan. Että edes lunta näkee tänä talvena. Ja kuten olen aikaisemminkin todennut, tää pimeys tekee mulle todella huonoa. Olen niin väsynyt ja nuutunut, että itteäkin oikein ärsyttää.
Eilen perjantaina siis palailin tuonne salille. Olikin ihan älyttömän hienoa mennä. Ihan ikävä oli jo ollut. Olkapäätreenillä aloittelin ja olihan toi hiilaritankkaus tehnyt tehtävänsä. Olisin jaksanut mitä vaan, ja koski niin älyttömästi. Mulla on aina vähän vaikeuksia saada kunnon poltetta lihaksiin, kun ei niin kamalasti niitä hiilareita ruokavaliossa ole, mutta nyt sattu niin paljon :D No nyt kun ruokavalioon on taas palattu, niin tollaista poltetta ei ole odotettavissa jatkossa. Tänään kävin aamuaerobisella tai itseasiassa spinningissä, mutta kuitenkin ja salilla ja tästähän se sitten jatkuu entiseen malliin. Ihana taas treenata, vaikka mulla ei suuremmin mitään motivaatio-ongelmia olekaan, väsymys sitä ongelmaa enemmän aiheuttaa. Oikein nyt pysähdyin ajattelemaan, että onneksi pystyy taas treenaamaan. Jotenkin palasi ne polviongelman ajat niin elävästi mieleen. Oikeesti niin ihanaa kun pääsee liikkumaan :)

-johanna-