....

Hei vaan taas.. Vuosi vaihtunut ja arki alkanut. Ihan pienen (oikeesti aika suuren) ahdistuskohtauksen sain ennen loppiaista kun kaikki menot, koulut, työt yms. pyörähtivät käyntiin. Oikeesti ajattelin, että voi helv..** kesään ja esimerkiksi lasten kesälomaan on aika pitkä aika. No tässä nyt on sitten hetki mennyt taas tätä arkea niin, meneehän se taas. Tosin mietin, että välillä kyllä nautinnollisuus on aika kaukana, kun juokset pää viidentenä jalkana paikasta toiseen ja mietit missä välissä ehdin tehdä mitäkin ja minne sinkoan seuraavaksi. Nää on nyt vissiin niitä elämän ruuhkavuosia? Tai jos ei ole niin en sitä todellista ruuhkahuippua erityisesti tahdo edes nähdä :D
Monille nämä vuoden vaihtumiset ovat lupausten antamisen aikaa ja muutoksen aloittamisen aikaa. Itse en niitä harrasta. Mielestäni ihminen pystyy elämänmuutokseen ja lupauksien tekoon muuhunkin aikaan vuodesta, ei siihen mitään uutta vuotta tarvita. Muutenkin olen tässä miettinyt elämään tyytyväisyyttä ja muutosta. Onko se noin yksinkertaista?
       
                                   






Mielestäni se ei ole. Ainakin minun täytyy ottaa niin monta muuta asiaa huomioon kuin itseni. Jos elämä olisikin vain sitä, että voisi tehdä itsensä onnelliseksi, eläisin minäkin varmaan jonkin verran toisella tavalla. Ehkä mietin vähän liikaakin muita..?

Mutta juu.. Pohtimisen lisäksi on myös treenattu. Kuten hyvin moni muukin. Aika tavalla on hermo ollut kireellä salilla monena päivänä. Tuntuu, että asiakkaita tulee ovista ja ikkunoista. Hienoahan se on, että ihmiset innostuu kuntoilemaan, mutta meinaa käydä ärsyttään se laitteissa makaaminen, tiellä pyöriminen yms. Ja mun aamurauhakin lenkkien suhteen, mennyttä. Maanantai-aamuna juoksumatolla tajusin, että herranjumala täällä on 10 muuta ihmistä, heti kuudelta. Radio pauhaa, televisio huutaa... Mun päivän ainoa rauhan ja hiljaisuuden hetki on mennyttä :D Ja säiden ollessä tollaiset ei sitä rauhaa ilkeä ulkoa lähteä hakemaan.
Oma treeni kulkee kyllä nyt mukavasti. Valmentajalta mukavaa palautetetta, että rasvaa taas palanut, se on hyvä. Ja itsestäkin tuntuu, että vähän ollaan taas menty eteenpäin. Mielestäni keho on hyvin palautunut aika tiukasta diettipätkästä mikä oli, samoin myös päänuppi. Nyt tuntuu siltä, että seuraavaan kiristämiseen alkaa olla valmis. Ja sehän koittaa sitten, kun käsky Johannalta käy. Ja kaikkein eniten minua ilahduttaa tuo ihon palautuminen. Näytin liito-oravalta ketoosin päätyttyä. Löysää nahkaa oli joka paikassa :S Mutta hurjan nopeasti iho on vetäytynyt. Olen ihan hämmästynyt. Vatsan kohdalla edelleen ongelmaa on, ihan riittävästi, mutta parempaan suuntaan on menossa sekin. Vaikka kyllähän mie siitäkin asiasta kerkesin kamalan paniikin kehitellä.. Mutta onneksi on tuo järjen ääni tässä hommassa mukana, ja on jaksanut hokea, että iho kyllä palautuu..
Pyysin uutta treenijakoa, aika pitkään olen mennyt tällä samalla jaolla. Tylsistynyt en siihen ole, mutta ongelma on lähinnä se, että esimerkiksi selkä-hauis-päivä venyy väkisten yli tunnin mittaiseksi. Ja tarkoitus kun olisi kuitenkin siinä tunnissa pysytellä. Lisäksi selän treenaamiseen keskityn niin totaalisesti, olen hauiksen kohdalla jo ihan tapettu mato. Jalat ole treenannut kahtena päivänä etu/taka painotteisesti ja olkapäitä myös. Varsinkin takaolkapäät tarvitsee nyt erityistä huomiota, jää jälkeen kaikesta muusta nyt. Mutta katsotaan mitä tuleman pitää. 

                              
Teemu Leppäsen kuvaamana..viime vuoden lopulla. Kyllä mä uskon että tuolla vielä lämmittävän rasvakerroksen alla jotain on :)