Minä uskon siihen, että kaikki on mahdollista kun vain tarpeeksi yrittää ja haluaa, että asiat onnistuu. On helppoa vedota siihen, että ei ole aikaa. Minä olen päättänyt taistella sitä ajattomuutta vastaan! Ehkä tarvii olla hieman kajahtanut, kuten minä :) että lähtee neljänä aamuna viikosta lenkille joko klo 5.30 tai 06. Vaikka en ole edes millään kisadietillä, vaan polttelen viimeisiä ylimääräisiä rasvoja kropasta. Tai että juoksee salille tukka putkella töistä suoraan tai lasten treenien aikana. Oi mutta mä niin kuintenkin nautin siitä. Tän kaiken kiireen ja aikatauluttamisen keskellä se on mun omaa aikaa. Ei tartte olla äiti, työntekijä, opiskelija eikä mitään muutakaan vaan ihan vain mää.
Ja kaiken tämän toiminnan takaamiseksi tarvitaan aikataulutusta. Juu tiedän, että nykyisissä puhelimissa, tableteissa yms muissa härpättimissä on kalenterit ja muistutukset, mutta mun elämä pyörii ihan perinteisesti pelkkien näiden varassa:
Joo, ja todentotta siinä on myös jo ensi vuoden kalenteri.. Olen huomannut sen, että kirjoittaessani kaiken ylös, muistan asiat paremmin ja onpahan mistä tarkistaa jos en muista. Siellä on merkittynä jälkikasvun harkat, pelireissut, kokeet ja omat menot ja treenit. Sekä ne minulle tällä hetkellä suurinta stessiä aiheuttavat koulutehtävien palauspäivät. Treenitkin välillä suunnittelen etukäteen, tai lähinnä päivät milloin treenaan. Joka viikko pyrin aina pitämään yhden totaalilepopäivän. Vaikkakin en erityisesti siitä pidäkään. Mulla on yleensä tälläinen olo sen jälkeen:
Eli erittäin löysä. Toimin huomattavasti paremmin, kun painan vain menemään. Tosin kyllä viimenään kun ehkä kuukausi sitten pidin kevyen viikon ja pysyin poissa salilta, varmaan ekaa kertaa puoleen vuoteen. Niin olihan se olo sitten vähän parempi, myönnettäköön. Mutta ihan jatkuvaa palauttelua, siis kovin tiiviiseen tahtiin ei minun kroppani oikein ymmärrä.
Tänään siis elellään keskiviikkoa. Takana kaksi aerobista aamulenkkiä ja kaksi salitreeniä, olkapäät ja takareidet + pakarat. Tänään menen vain spinningiin. Ei salia siis tänään.
Eli lopputulema olisiko sellainen, että asioiden aikatauluttaminen ja rutiinit ovat aliarvostettuja? Olivat ainakin meikäläisen elämässä vielä joku hetki sitten. Nyt olen ymmärtänyt niiden hyvät puolet, enkä koe niitä kahlitsevina. Ja on myös auttanut minua hallitsemaan sitä tunnetta mitä vihaan ihan kamalasti, eli kiire. Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän kiire ärsyttää minua. Selkävoittoa kiireestä tuskin koskaan saa, mutta ajoittain tunnen olevani oman ajankäyttöni herra :)
Jaksamista arjen keskellä kaikille!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti