Perjantaita :)

Heissan vain kaikille! Tämä päivä alkoi juoksulla. Aivan järkyttävä tuuli oli, hyvä ettei pidennykset irronnu päästä siinä myrskyssä:D Hammasta purren taistelin matkan läpi. Mie niin toivon, että tännekin tulisi jo ihan oikea talvi. Vois kaivella sukset esille. Joskus mulla on vielä sellainen tilanne elämässä, että voin karata Lapin lumille hiihteleen ja lasketteleen pidemmäksikin aikaa kuin viikoksi satunnaisesti. En kerta kaikkiaan tahdo kestää syksyä, pimeys ja vesisade masentaa ihan kamalasti. Talvi ja kesä ovat ihan eri juttu. Muuten tämä päivä on koostunut tähän asti niinkin arkisista asioista kuin siivous, pyykinpesu ja kaupassa käynti. Jouluvaloja ajattelin viritellä ja illalla leipoa pienemmän pojan kanssa. Itsehän en niitä tuotoksia voi oikein ikinä syödä, mutta kummasti ne kuitenkin tuolta pakastimesta katoaa, kaikki mitä sinne tehdään.

Mutta ennen leipomuksia aijon salille. Ojentajat ja rinta olisi vuorossa. Normaalisti tähän kuuluu myös toinen olkapäätreeni viikossa, mutta tämä viikko tekee poikkeuksen. Huomenna meillä on nimittäin Tiimi-päivä salilla ja siellä pitäisi olkapäätreeniä tulossa. Lisäksi siellä on putkirullaus-kurssi ja valokuvausta. Mutta kirjoittelen niistä sitten myöhemmin.
Muuten tämän viikon treenit ovat etureisi/pakara -treeniä lukuunottamatta pulkassa. Se jää sitten vääjäämättä sunnuntaille. Yleensä olen pitänyt sunnuntaina huilin, mutta nyt se saa luvan olla sitten maanantai. Ensi viikkoa täytyy taas vähän suunnitella, kun perjantaina sali on kiinni, itsenäisyyspäivästä johtuen. Mutta eiköhän ensi viikkokin jotenkin järjesty.. Ja pitkä viikonloppu on muuten ihan mukava asia. Joulun aikaan onkin sitten onneksi kuuden päivän vapaa tiedossa ja matka käy vanhempien luo Joulun viettoon. Ihanaa, mutta siihen asti täytyy jaksaa painaa täysillä töitä ja treeniä.( voi ja niitä opiskelujakin, huoh..)

 Pääsääntöisesti olen treenaamisessa vähän sellainen yksinäinen puurtaja, mutta nuo tiimipäivät ovat kuitenkin ihan mukavia tapahtumia. En tosiaan erityisesti  ole mikään ryhmäliikuntatyyppi ja tykkään treenata salilla yksin, poislukien Johanna ja Sampo, valmentajat omasta tiimistä. Tämä ei johdu siitä, että en pitäisi muista ihmisistä. Suurin syy tähän on se, että olen aina yleensä jonkinlaisen aikataulun kanssa liikkeellä, joten jos joudun jonkun toisen rytmin vielä ottamaan huomioon salilla niin ei tule mitään. Tästä syystä olen välillä salillakin todella epäsosiaalinen, en juurikaan ehdi kenenkään kanssa haastella. Joskus olen ajatellut, että pitääköhän kanssatreenaajat mua ihan kamalana ihmisenä? :) Mutta tosiaan tämä johtuu vain ja ainoastaan siitä, että usein on oltava tiettyyn aikaan jo seuraavassa paikassa. Mutta tässä on myös puolensa. Treenit ei veny, ei myöskään palautukset. Koko aika on siis tehokasta työtä.

Nyt on siis aika lähteä pyöräilemään salille.. Mukavaa viikonloppua kaikille!!

Mun arki = ajankäytön hallintaa

Niin kuin varmasti monella muullakin. Ei ole helppoa sovittaa yhteen työtä, perhettä, opiskeluja ja kaikkien harrastuksia unohtamatta jonkinlaista sosiaalista elämääkin. Ai niin ja lepoa ja ihan vaan olemista..
Minä uskon siihen, että kaikki on mahdollista kun vain tarpeeksi yrittää ja haluaa, että asiat onnistuu. On helppoa vedota siihen, että ei ole aikaa. Minä olen päättänyt taistella sitä ajattomuutta vastaan! Ehkä tarvii olla hieman kajahtanut, kuten minä :) että lähtee neljänä aamuna viikosta lenkille joko klo 5.30 tai 06. Vaikka en ole edes millään kisadietillä, vaan polttelen viimeisiä ylimääräisiä rasvoja kropasta. Tai että juoksee salille tukka putkella töistä suoraan tai lasten treenien aikana. Oi mutta mä niin kuintenkin nautin siitä. Tän kaiken kiireen ja aikatauluttamisen keskellä se on mun omaa aikaa. Ei tartte olla äiti, työntekijä, opiskelija eikä mitään muutakaan vaan ihan vain mää.

Ja kaiken tämän toiminnan takaamiseksi tarvitaan aikataulutusta. Juu tiedän, että nykyisissä puhelimissa, tableteissa yms muissa härpättimissä on kalenterit ja muistutukset, mutta mun elämä pyörii ihan perinteisesti pelkkien näiden varassa:

Joo, ja todentotta siinä on myös jo ensi vuoden kalenteri.. Olen huomannut sen, että kirjoittaessani kaiken ylös, muistan asiat paremmin ja onpahan mistä tarkistaa jos en muista. Siellä on merkittynä jälkikasvun harkat, pelireissut, kokeet ja omat menot ja treenit. Sekä ne minulle tällä hetkellä suurinta stessiä aiheuttavat koulutehtävien palauspäivät. Treenitkin välillä suunnittelen etukäteen, tai lähinnä päivät milloin treenaan. Joka viikko pyrin aina pitämään yhden totaalilepopäivän. Vaikkakin en erityisesti siitä pidäkään. Mulla on yleensä tälläinen olo sen jälkeen:

Eli erittäin löysä. Toimin huomattavasti paremmin, kun painan vain menemään. Tosin kyllä viimenään kun ehkä kuukausi sitten pidin kevyen viikon ja pysyin poissa salilta, varmaan ekaa kertaa puoleen vuoteen. Niin olihan se olo sitten vähän parempi, myönnettäköön. Mutta ihan jatkuvaa palauttelua, siis kovin tiiviiseen tahtiin ei minun kroppani oikein ymmärrä.

Tänään siis elellään keskiviikkoa. Takana kaksi aerobista aamulenkkiä ja kaksi salitreeniä, olkapäät ja takareidet + pakarat. Tänään menen vain spinningiin. Ei salia siis tänään. 

Eli lopputulema olisiko sellainen, että asioiden aikatauluttaminen ja rutiinit ovat aliarvostettuja? Olivat ainakin meikäläisen elämässä vielä joku hetki sitten. Nyt olen ymmärtänyt niiden hyvät puolet, enkä koe niitä kahlitsevina. Ja on myös auttanut minua hallitsemaan sitä tunnetta mitä vihaan ihan kamalasti, eli kiire. Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän kiire ärsyttää minua. Selkävoittoa kiireestä tuskin koskaan saa, mutta ajoittain tunnen olevani oman ajankäyttöni herra :)

Jaksamista arjen keskellä kaikille!!

RUOKAA!!!

Olen jo aikoja sitten tullut siihen päätelmään, että ruoka tulee olemaan minulle ongelma ikuisesti. Jos oikein alettaisiin tutkimaan ja hutkimaan tälle mun vaikeelle suhteelle ruokaan löytyisi varmasti diagnoosi. Ystäväpiirissäni on parikin henkilöä jotka ovat käyneet läpi vaikean syömishäiriön ja ottaneet siitä selkävoiton. Iso käsi heille siitä!! Omat ongelmani heidän rinnalla vaikuttavat tietysti varsin pieniltä. Mutta omaan oloon niin fyysiseen kuin myös psyykkiseen hyvinvointiin olen kyllä tehnyt pahaa paljonkin.

Lapsena olin vähän pyöreä, mutta en mitenkään ylipainoinen, harrastin paljon liikuntaa. Kotona syötiin normaalia perusruokaa, eli sieltä ei ainakaan tämä minun vääristynyt suhde ruokaan ole lähtöisin. Meidän äiti on ihan superhyväkokki :) Nuorena olin ihan hoikassa kunnossa ja kävin salillla yms. No sitten elämä heitti vähän(aika paljonkin) haastetta kehiin..No siitähän se sitten lähti.. Lohduttauduin syömällä..ja juhlimistakin oli ihan liikaa. Pullahdin kuin pullataikina. Kamalaa.. ajattelin ja laihdutin.. ja lihoin ja laihdutin..ja tätä onkin sitten jatkunut vaihtelevasti hyvinkin koko tämä mun aikuisikäni. Lasten syntymän jälkeen olen aina hoikistunut nopeasti ja sitten taas ihan yhtä nopeasti paisunut. Olen hyvin kaksijakoinen ihminen. Voin syödä todella tarkasti ja ohjeen mukaan tai olla vaikka syömättä jos näin päätän. Mutta se toinenkin vaihe löytyy, todellakin. Voin syödä käsittämättömiä määriä, oikeesti. Ei mitään rajaa. Ja nyt kun tarkemmin ajattelee olen aina luullut tietäväni mitä kuuluu syödä jos haluaa laihtua tai urheilee paljon. No se harhaluulo on karissut tässä viime kuukausina varsin nopeasti. En ole tiennyt yhtään mitään ja tehnyt kaikki ihan väärin. Niin laihduttaessani kuin syödessänikin. Minun onneni on ollut se että olen aina liikkunut kuitenkin suhteellisen paljon.
Lähtiessäni tähän projektiin olin ollut melkein 8 kk lähes liikkumatta. Satutin polveni niin pahasti että siihen jäi lenkkeily ja myös niin vapari- kuin myös lukkopainiharrastus. Ja ruoka maistui.. Turposin iloisesti.. Nyt olen sitten kaimani opastuksella sulatellut läskejä pitkään ja hartaasti. Nyt ollaan jo hyvällä mallilla ja lihastakin on tullut, enemmän mitä ikinä olisi uskonut. Mutta samalla olen myös tehnyt valtavasti töitä ton oman päänupin kanssa. Ehdoton olen edelleen, mutta nyt myös tähän puoleen on vähitellen löytymässä järkeä. Ymmärrän, että yhdestä ruuasta ei kaadu koko vuoden uurastus tai että minun pitää miettiä viikkoja etukäteen voinko syödä yhtenä päivänä jotain ohjeista poikkeavaa. Ja sittenkin potea valtavia tunnontuskia. Vieläkään en voi sanoa, että suhteeni ruokaan on mitenkään normaali, mutta suunta on parempi. Ja ehkä suurimpana toiveena tämän suhteen minulla onkin se, että oppisin elämään sen asian kanssa. Olisi hienoa joskus todeta olevansa ruuan herra, eikä toisin päin.

Ja erittäin hartaan toiveen itselleni esitän siitä, että osaisin antaa jälkikasvulleni tästä asiasta mahdollisimman terveellisen mallin, ei liiallista kontrollifriikkiyttä mutta ei myöskään älytöntä mässäämistä.

Iloista päivää kaikille!!

Lauantai-illan huumaa (ko?)

Toisilla ehkä on toisilla taas ei :D Mun lauantai-illan huuma koostuu koulutehtävistä. Ei kovinkaan hohdokasta. Mutta elämä on valintoja täynnä, eikös se sillee mene.. Opiskelen siis Sosionomiksi ja valmistuminen tapahtuu toivottavasti puolen vuoden sisällä. Nopeammassa tahdissa pyrin valmistumaan niin tietäähän se myös tehtävien tulvaa. No joka tapauksessa täytyy hämmästykseksi todeta, että opiskelu näin 30-40 ikävuoden välimaastossa onkin paljon mukavampaa mitä silloin nuorenpana. Tuolloin tavoitteena oli vaan mahdollisimman nopea valmistuminen, että pääsee töihin. Nyt ajoittain haluaa jopa oppiakin jotain. Sitten kun vielä pääsen ihan vakituiseen tekeen noita sossutätin töitä niin olen erittäin tyytäväinen. Sitten voikin suunnitella opiskelevansa jotain lisää :)
Niin onhan sitä treenattukin. Ihan mukava viikko takana. Mulla tämän hetkiseen treeniin kuuluu niin aerobista kuin salia, neljä lenkkiä tai muuta ja 5 salikertaa. Pakko ei olisi noita aerobisia niin kamalasti tehdä, mutta haluan. Läskiä olen polttanut tässä viimeisen 9 kuukauden aikana niin paljon, että ei malta lopettaa. Ja myös olen niin tottunut noihin juoksulenkkeihin aamuisin tai spinningiin niin en tahdo niistä luopua. Ja nyt ihan sellainen välikommentti, VOI KUN TULIS LUNTA NIIN PÄÄSIS HIIHTÄÄN. Joo kuulun tähän kummalliseen ryhmään joka tykkää murtsikasta ja tykkään myös laskettelusta. Olen ollut Johanna Koskisen valmennuksessa nyt helmikuusta 2013 ja hänen laatimien ohjelmien mukaan tässä painetaan. Valtavasti ollaan tällä yhteistyöllä saatu tulosta aikaan, ihan erinäköinen naikkonen kattelee peilistä mitä viime talvena. Monta hikipisaraa on vuodatettu, mutta hetkeäkään en kadu. Ihan loistava on ollut tämä matka. Ilman kaimani apua en tästä olisi koskaan selvinnyt tai saanut tällaista muutosta aikaan. Johannan pt-tiimin sivuille pääset tästä: http://www.teamfit.fi/256443379

Treeneistä yms. kirjoitan sitten ihan vaikka sellaisen erillisen jutun. Ja samoin ruuasta. Senkin mitä kitusiini upotan, on kaimani käsialaa, siis ruokavalion muodossa.

Täytyy valitella sitä, että näin aluksi kuvat puuttuu tästä mun blogista. Olen kirjoittanut joulupukille toiveen, että saisin lahjaksi uuden kameran. Mutta sitten yritän parantaa tapani tämän asian suhteen.

Erittäin todennäköistä on se, että minun koulutehtäväni eivät etene juurikaan tätä blogia päivittäessä. Joten uskon sen olevan merkki siitä, että ei kannata tänään enää yrittää. Ehkä siis täytyisi siirtyä siihen liian vähälle jäävään asiaan tämän treenamisen suhteen, eli venyttelyyn. Aina vannon ja vakuutan joka viikko, että nyt venyttelen enemmän. No aika harvoin tämän lupauksen pidän. Tiedän, että se olisi niin tärkeää, mutta onnettoman vähälle se silti jää. Mulla on vaan se vähän huono homma, että olen varsin notkea ihan luonnostaan. Se antaa sellaisen huvittavan turvallisuuden tunteen, niinku se muka korvais sen venyttelyn. Niinhän se asia ei tosiaankaan ole. Mutta ihan ekaksi täytyy taas tuo pesukone laittaa jylläämään, isompi poika tulli pelireissulta Lahdesta ja pelikamat odottaa pyykkääjää. Ja pienemmän pelit huomenna..Ihana asia että lapset harrastaa, mutta kyllä tässä välillä saa revetä aika moneen paikkaan ja aina ei riitäkään. Onneksi tuo isompi mussu on jo sen verta iso, että monet pelireissut hoitelee itsekseen. Kunhan kukkaron nyörejä availee ja kyyti - ja ruokarahaa jakelee.
Mukavaa lauantai-illan jatkoa kaikille!

Tervetuloa:)

Jaahas..tässä sitä nyt ollaan. Minä, joka jokin aika sitten vielä vannoin, että tuohon hommaan en ala. No jos en mitään muuta ole oppinut viime kuukausina niin sen että koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Mutta tämä mennyt vuosi on muuttanut minua muutenkin ihan valtavasti niin pysytellään siis muutoksen tiellä.
Eli täällä kirjoittelee yli kolmekymppinen, kahden koululaisen äiti, joka opiskelee, käy töissä, ja harrastaa lihasten kasvatusta ja rasvan polttoa tällä hetkellä varsin tosissaan. No olen vähän kyllä ihmisenäkin sellainen, että mihin ryhdyn, en tee puolivaloilla. Myös sellainen pikku pilkunviilaaja minussa asustelee, ja se ei tee aina tästä elämästä kovin helppoa :) Mutta tässä blogissa käsittelen muutakin kuin punttien kolistelua ja ruokavaliota, koska elämässä on paljon muutakin. Eli luvassa välähdyksiä arjesta, juhlasta niin no elämästä yleensä. Ja myös siitä muutoksesta mitä olen työstänyt itsessäni viime maaliskuusta alkaen. Eli tästä se lähtee :)