Pukkaa siis. Kulovalkean lailla mahatauti pyyhkäissyt vajaan viikon sisällä läpi koko porukan. Lapsukaiset sairastuivat minuutin väliajalla viikonloppuna, eli vessassa on ollut ruuhkaa. Ja niihän siinä kävi, että en minäkään välttynyt taudilta. Eilen aamulla ei vielä mitään tuntemuksia, töissä olin normaalisti, salille menin ja vähän jotain tein, niin alkoi vointi huonontua. Arvasin heti, että nyt mennään. Kimpsut ja kampsut kasaan ja kotiin. No sittenhän tuota tulikin vietettyä aikaa vessassa, koko ilta ja osa yötäkin. Kuumetta mukavasti oli yöllä ja aamulla peilistä katsoi melkoinen haamu. No mutta vähitellen alkaa vointi korjaantua. Ruokaa ei vielä viitsi edes ajatella, mutta nesteet kestää jo sisällä ja se on ihan hyvä merkki :)
Kyllä vain tuossa ajattelin yön pitkinä tunteina, että kovin on katoavaista tämä vahvuus ja hyvä kunto :D Aika säälittäväksi itsensä tuntee, huhuijaa. Treenaamista ei tänään viitsi edes ajatella, katsotaan huomenna jos ruoka alkaa maistua, mutta niin kauan huilitaan kun on tarvis. Mikään ei ole hullumpaa kuin kipeenä treenaaminen. Se millaiset jälkiseuraukset siitä voi tulla on niin kamalat, että ei todellakaan kannata riskeerata.
Tälle hetkellä on siis vain yksi suunta ja se on :
Parempaa loppuviikkoa kohti siis!
-johanna-
